Suuri Illuusio

(La Grande Illusion)



”Minulle sanottiin, että olin tehnyt suurimman sodanvastaisen elokuvan. Kaksi vuotta myöhemmin maailmansota puhkesi.” – Jean Renoir

”Muodoltaan Suuri illuusioon pakoelokuva. Mutta kukapa siitä niin ajattelisi? Sehän on sama kuin sanoisi, että Oidipus Rexon dekkaritarina.” – Pauline Kael

Suuri illuusiokertoo ritarillisuudesta, sodasta, joka ei ehkä ole aivan kaunotaidetta, mutta ainakin urheilua - tai seikkailua, jossa kyse on ainakin yhtä paljon itsensä testaamisesta kuin tuhon aiheuttamisesta. ” - François Truffaut

Elokuvatutkija Robin Wood Renoirin Suuresta illuusiosta:

Elokuvan ensimmäisessä osassa esitellään kolme tarinan neljästä päähenkilöstä, sekä kaksi määrittelevää raja-aitaa: luokka ja kansallisuus. Boeldieu (Pierre Fresnay) ja Maréchal (Jean Gabin) ovat molemmat ranskalaisia ja sodassa Saksaa vastaan. Boeldieuta ja von Rauffensteinia (Erich von Stroheim) taas yhdistää aristokraattisuus sekä käytöskoodi, joka jättää työväenluokkaisen Maréchalin ulkopuolelle.

Suuren illuusion toisessa osassa ollaan vankileirillä. Neljäs päähenkilö esitellään, Rosenthal (Marcel Dalio). Hänen mukanaan tarinaan tulee kolmas raja-aita, etnisyys ja uskonto. Toinen osa kulminoituu elokuvan kliimaksiin, Marseljeesin uhmakkaaseen yhteislauluun. Mukaan tuodaan myös viimeinen raja: sukupuoli/seksuaalisuus, kun nuori vanki nähdään naisten vaatteissa ja kaikki keskustelu yhtäkkiä katkeaa. Kohtauksen intensiivisyys ylittää tavanomaisen nostalgian poissaolevia naisia kohtaan: androgyynistä hahmosta tulee miesten kiinnostuksen keskipiste.

Mikäli Renoirin elokuva juhlii mahdollisuutta rajojen ylittämiseen, samalla se myöntää, että vallitsevassa systeemissä ne ovat väistämättömiä.

Suuren illuusion kriittinen arvostus on vaihdellut eri teorioiden myötä. Kun filmin aihetta pidettiin määräävänä tekijänä, elokuva nähtiin Renoirin mestariteoksena, jalona humanistisena ja sodanvastaisena sanomana. Auteur-teorian noustua 1950-luvulla, Suuri illuusiomenetti mainettaan. Se nähtiin vähemmän persoonallisena, intiiminä ja kompleksisena kuin Renoirin Pelin säännöt. Molemmat näkemykset perustuvat väärinkäsitykselle.

Suuri illuusioon aivan liian monikerroksinen, että se voitaisiin tiivistää sodanvastaiseksi teesiksi. Sota on tietysti mukana, mutta elokuvan sanoma ei liity siihen kuin sattumanvaraisesti. Se, mitä Jean Renoir sanoi Pelin säännöistä, pätee myös Suureen illuusioon: ”Minun päämielenkiinnonkohteeni on kohtaaminen: miten kuulua joukkoon, miten tutustua?”

Miten kuulua joukkoon, miten tutustua? Renoirin pysyvä teema löytyy raja-aidoista, jotka pitävät ihmisiä erossa toisistaan, sekä se mahdollisuus, että rajat voidaan ylittää.

The Macmillan Dictionary of Films and Filmmakers: Volume 1, 1984


Ohjaajaesittely:

JEAN RENOIR 1894 – 1979

Ranskalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja ja näyttelijä Jean Renoir otti Yhdysvaltain kaksoiskansalaisuuden vuonna 1946.

Sight & Sound -elokuvalehden kansainvälisessä kriitikkokyselyssä 2012 Renoir kohosi viidennelle tilalle maailman elokuvaohjaajien arvostuksessa ja hänellä oli kolme ohjausta sadan parhaan elokuvan joukossa.

Jeanin isä oli impressionistimaalari Auguste Renoir, joka usein teki pojastaan muotokuvia.
”Renoirin perheen pohjimmiltaan epäintellektuelli ilmapiiri: käden töiden arvostus, omatekemän viihteen luominen, ruoan ja seuran nautinto, maaseutu Pariisin vastakohtana, on vaikuttanut siihen, että Jean Renoir ilolla valitsi kerronnan (conte) elokuviensa pohjaksi. Hän piti pienistä sattumuksista ja niiden sekoittamisesta populaariin teatteriin, eikä koskaan tavoitellut muuta kuin perustarinointia. Elokuvien syvyys tulee tavasta katsoa ihmisiä.

Jean varmasti huomasi isänsä Augusten elämän ja taiteen vastakohtaisuuden. Kyse ei ole vain siitä, että isä käytti perheen palvelijoita alastonmalleinaan, vaan Jean oli itsekin sekä isänsä todellinen lapsi, että kuviteltu hahmo taiteilijan töissä. Ajatellessamme elämän ja teatterin välisiä yhteyksiä Renoirin myöhäisteoksissa, se johtuu tuosta varhaisesta kokemuksesta: taiteilijan poikana (ja mallina) olemisesta.”


- David Thomson, The New Biographical Dictionary of Film, 2002

Hannu Björkbacka



Esitys: SU klo 14:00, Bio Rex, Sali 2 / Kesto: 1h 53min / Ikäraja: K16 /
Vuosi: 1937 / Kieli: ranska / Tekstitys: englanti / Teema: Sota & Draama



Mark