Kameramies

(The Cameraman)



Buster ottaa ja ihastuu Hearstin uutistoimiston nuoreen sihteeriin. Hän päättää luopua valokuvaajan ammatista ja ostaa filmikameran ryhtyäkseen trendikkääksi uutistoimittajaksi. Buster on päättänyt tehdä vaikutuksen sekä uuteen työnantajaan että toiveidensa tyttöystävään. Ensimmäinen työkeikka ei mene ihan putkeen, kun filmi kaksoisvalottuu. Mutta sitten Buster joutuu kameroineen uskollisen apina-avustajansa kanssa keskelle Chinatownin jengisotaa. Loppu onkin uutistoiminnan historiaa.

Tammikuussa 1928 Buster Keaton oli allekirjoittanut sopimuksen, jolla hän siirtyi elokuvayhtiö Metro-Goldwyn-Meyerin palvelukseen 150 000 dollarin huikealla vuosipalkalla. Samalla hän kuitenkin menetti vähitellen filmintekemisen vapauden, sen itsenäisyyden, joka Keatonilla oli ollut omaa nimeään kantavassa studiossa. MGM kohteli häntä kuin tähteä ja maksoi hyvin, mutta ei ymmärtänyt Keatonin ominaislaatua. Häntä pidettiin vain koomikkona, vaikka Keaton oli kokonaisvaltainen filmintekijä, käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä – yksi merkittävimmistä renessanssineroista amerikkalaisessa elokuvassa.

MGM vaati tarkempia käsikirjoituksia budjetintekoa varten, kun Buster Keaton taas oli tottunut improvisoimaan sitä mukaa kuin kuvasi. Yleensä alussa oli tiedossa vain, kuinka tarina alkaa ja päättyy. Kuin ihmeen kaupalla ensimmäisestä Keatonin MGM-elokuvasta Kameramiehestä (The Cameraman) tuli onnistunut jatko sitä edeltäneille kymmenelle pitkälle mykkäfilmille. Keaton sai vielä kerran kokoon vanhan tekijä- ja kuvausryhmänsä ja pystyi myös ujuttamaan tarinaan käsikirjoituksesta poikkeavia improvisoituja jaksoja.

Yhdessä improvisaatiossa Buster yrittää epätoivoisesti rikkoa säästöpossunsa. Toisessa hän pukeutuu akrobaattina uimahousuihin, kun pieni ja ahdas pukukoppero on jaettava muiden kanssa. Kameramiehessä Keaton sai myös tuoda esille näyttelijäntaitonsa, esimerkiksi tavassa, jossa hän ilmaisevasti hallitsee kaukokuvaa kohtauksessa hiekkarannalla, kun Buster jää yksin pelastamansa tytön lähdettyä huijariauervaaran matkaan.

Keatonin MGM:lle tekemät ensimmäiset kaksi mykkäelokuvaa ja niiden jälkeiset äänielokuvatkin tuottivat enemmän kuin hänen aiemmat, kiistattomat mestariteoksensa. Tästä syystä hänen valituksiaan myöhemmästä laadun heikkenemisestä ei johtoportaassa kuunneltu, eikä Keatonin ollut helppo lähteä kilpailijoillekaan, koska hän oli edelleen yksi aikansa parhaiten palkituista tähdistä. Onneksi Kameramies ja seuraavana vuonna ilmestynyt ja viimeiseksi jäänyt mykkäfilmi, puolittain pätevä Kalpean kreivin häät (Spite Marriage) täydentävät laadukkaasti Buster Keatonin tusinan kultakautena 1923-1929 - yhdessä elokuvahistorian hienoimmista luovuuden pyrähdyksistä.

BUSTER KEATON

1895 – 1966

Amerikkalainen koomikko, näyttelijä ja ohjaaja oli käynyt koulua vain yhden päivän, mutta muutti elokuvan historiaa suhtautumalla vakavasti hauskuuttamiseen. 1920-luku oli Buster Keatonin loiston vuosikymmen. Hänen tähdenlentonsa melkein unohdettiin 1930-luvun lopussa. Luovan vapautensa menettäneen, eronneen ja alkoholisoituneen Keatonin äänielokuvien laatu oli merkittävästi pudonnut mykän kauden mestariteoksista, eivätkä filmit enää tuottaneet rahaa entisellä tavalla. Väitteen, ettei Keatonin ääni olisi sopinut mykkäelokuvan jälkeiseen Hollywoodiin, on elämäkerturi Tom Dardis osoittanut virheelliseksi myytiksi.
Vuonna 1960 hänen kadonneeksi luullut elokuvansa löydettiin seinän takaa näyttelijä James Masonin loistohuvilasta, joka oli aikanaan kuulunut Keatonille. Silloin alkoi Buster Keatonin renessanssi. Hänen elokuviaan tutkittiin yliopistoissa, tehtiin kirjoja ja tv-dokumentteja. Keaton oli myös mennyt naimisiin 23 vuotta nuoremman Eleanor Norrisin kanssa ja eli onnellisena Beverly Hillin bungalowissa, jonka hän oli ostanut elämäkertaelokuvasta saamillaan rahoilla. Buster ja Eleanor kiersivät maailman elokuvafestivaaleilla kunniavieraina, joille yleisö osoitti suosiota seisaallaan.
Perinnöksi elokuvamaailmalle Keaton jätti suurenmoiset alkuaikojen 19 lyhytfilmiään vuosilta 1920-1923, sekä niitä seuranneen tusinan korkealaatuisia mykkäkomedioita. Joka toinen niistä on kuolemattomia mestariteoksia, kuten Ruutia, räminää ja rakkautta/Vieraanvaraisuutta (Our Hospitality 1923), Kovaa kyytiä ja kaunokaisia (Sherlock Jr. 1924), Ruorimies (The Navigator 1924), Kenraali (The General 1927) ja Laiva-Kalle Nuorempi (Steamboat Bill, Jr. 1928). Keaton oli erityisesti surrealistien, kuten Luis Buñuelin suosiossa. Surrealistit pitivät Chaplinia liian sentimentaalisena taiteilijana.

Menestysvuosiensa jälkeenkään Buster Keaton ei jäänyt työttömäksi, vaan teki jatkuvasti mainoksia, tietoiskuja ja sivurooleja nuorisoelokuvissa, sekä televisioesiintymisiä ja tv-teatteria, kuten pääroolin Gogolin Päällystakissa. Keatonilla oli muistettavat myöhäisroolit Billy Wilderin Auringonlaskun kadussa(1950), Charles Chaplinin Parrasvaloissa(1953) ja Richard Lesterin elokuvassa Sattuipa hassusti matkalla Forumiin(1966).

Viime vuosina ja vuosikymmeninä Buster Keatonista on tehty useitakin dokumentteja, niistä merkittävimpinä David Gillin ja Kevin Brownlow’n kolmiosainen Buster Keaton: A Hard Act to Follow (1987) ja Peter Bogdanovichin uutuus The Great Buster: A Celebration (2018). Kunnia-Oscarin Buster Keaton sai vuonna 1960.

Suomessa ”Keatonin tusina” nähtiin jo 1970-luvun alussa televisiossa. Säestettynä Kameramieson esitetty viimeksi Sodankylän festivaaleilla vuonna 2013. Meillä Keatonin elokuvia ei ole julkaistu kunnollisina tallenteina suomalaisilla teksteillä. Eikä ehkä saadakaan, kun Anttilan konkurssin myötä varsinkin klassikkojen julkaisu dvd-levyillä on loppunut. Saatavilla olevat Buster-tallenteet ovat kuvalaadultaan heikkoja. Tämä johtunee siitä, että elokuvien oikeudet olivat takavuosina pieninä palasina maailmalla. Chaplin sen sijaan huolehti, että oikeudet säilyivät hänellä itsellään, joten hänen tuotannostaan on Suomessakin voitu nauttia restauroiduilta dvd- ja Blu-ray –levyiltä. Ulkomailla myös Keatonin lyhytelokuvat ja pitkät filmit on viime vuosikymmeninä restauroitu ja julkaistu huippulaatuisina myyntitallenteina.

Hannu Björkbacka



Esitys: TO klo 19:00, Työväentalo / Kesto: 1h 10min / Ikäraja: S /
Vuosi: 1928 / Kieli: mykkä + välitekstit englanniksi / Teema: Draama



Mark