EN VIT, VIT DAG


Tätä elokuvaa ei ole aiemmin tuotu Suomeen kuin Walhalla-yhdistyksen pohjoismaisena yhteistyönä parille paikkakunnalle viime keväänä. Näin on käynyt monelle hienolle islantilaiselokuvalle, joista Hlýnyr Palmasonin ohjaus on hyvä esimerkki. Hvítur, hvítur dagur (Valkea, valkea päivä) on erinomainen osoitus, miten taiteellisesti korkeatasoinen filmi voi olla parasta suuren yleisön elokuvaa – mikäli se saadaan nähtäville.

Elokuva on kerännyt loistavia arvosteluja ja se on ehditty palkita moneen otteeseen. Mm. näyttelijäpalkinto Cannesista (Rising Star) pääosaa esittävälle Ingvar Eggert Sigurðssonille. Islannin lahja maailmalle on meillekin tuttu sarjasta Loukussa sekä filmeistä Everest ja Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset.

Ohjaaja Pálmasonin edellinen työ Winter Brothers (2017) oli ällistyttävä viiden tähden elokuva. Hvítur jatkaa omintakeista linjaa yllättävällä tarinallaan ja visuaalisella ilmeellään. Sen maailma ja henkilöt ovat ehkä helpommin tunnistettavia. Vaikka mukana on tragiikkaakin, elokuva on myös kipakka komedia.

Syrjäseudun poliisipäällikkö epäilee, että auto-onnettomuudessa kuolleella vaimolla on ollut salasuhde. Pakkomielle asian selvittämisestä kasvaa ja valtaa elintilan mieheltä ja hänen läheisiltään. Tarina surusta, kostosta ja ehdottomasta rakkaudesta, kertoo elokuvan virallinen synopsis. Nimi Valkea, valkea päivä tulee vuoristoisen talvimaiseman sumupeitteestä. Näemme ensimmäisenä heittelehtivän, jyrkännettä lähestyvän auton. Seuraa jakso, jossa kamera tarkastelee poliisin kotitaloa vuodenaikojen vaihtuessa.

Poliisipäällikkö Ingimundur löytää puolison jäämistöstä palauttamattomia kirjaston kirjoja. Miehen epäilykset heräävät lainamerkinnöistä. Henkilökohtainen poliisitutkimus, jossa tunteet ovat pinnassa, on kihelmöivää katsottavaa. Seuraamme Ingimundurin suhdetta poliisitovereihin. Myös nuorempi veli ja tyttären perhe ovat mukana kuvissa. Kahdeksanvuotias tyttärentytär Salka (Ída Mekkín Hlynsdóttir, ohjaajan tytär) on isoisän silmäterä. Pakkomielle ja epäilykset rasittavat tätäkin suhdetta. Ingimundurista tulee ärtyisä ja impulsiivinen. Sympatiamme ovat silti miehen puolella. Yhteenotto epäillyn rakastajan kanssa on vain ajan kysymys. Mutta tilannetta ei jätetä siihen. Elokuvalla on yllätyksiä takataskussa.

Hvítur, hvítur dagur käyttää vertauskuvallisuutta ja suoraviivaisesta juonenkulusta etäännyttäviä kuvia. Ingvar Eggert Sigurðssonin hartiat ja jäävuoreen hakatut kasvot kantavat elokuvan pienten karikkojenkin yli. Loppukohtaus lauluineen sulattaa sydämet.


HLYNUR PÁLMASON
(s. 1984, Islanti)

Islantilainen ohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja. Pitkät elokuvat Winter Brothers (2017) ja Hvítur, hvítur dagur(2019).

Kriitikko Simon Abrams järjesti Youtubessa Hlynur Pálmasonin live-haastattelun 18.4.2020 elokuvasta Hvítur, hvítur dagur: ︎

Esitin itse Pálmasonille elokuvasta kaksi kysymystä, joista toinen oli idea käyttää Leonard Cohenin laulua lopussa.

“Olin kuvaamassa elokuvan avauskohtausta, missä vuodenajat vaihtuvat. [Kuvauspaikkana on Höfn, Islannin itärannikolla.] Silloin kuuntelin musiikkia. Parkkeerasin auton ja kävelin kameran kanssa paikkaan, mihin olin tehnyt perustuksen kolmijalalle, johon kiinnitin kameran. Se pysyi siinä liikkumatta kahden vuoden ajan. Silloin kuulin laulun. Olin soittanut Leonard Cohenia ja tämä Memories tuli vuoroon. Se tuntui liittyvän siihen loppuhetkeen ja pidin sitä ehdottomasti täydellisenä valintana.”

Hlynur Pálmason vielä jatkoi, että tuon viimeisen kohtauksen ensimmäisen oton jälkeen koko filmiryhmä itki. Toiseksi kysyin islantilaisohjaajalta tarinan keskelle yllättäen ilmestyvistä henkilöiden poseeratuista muotokuvista.

“Hakiessani kieltäni tai tekemisen tapaa elokuvakoulussa, muistan miten aloin kuvata kaikkia tiloja, joissa filmasimme, ihan jokaisen lokaation. Siitä tuli ikään kuin muotokuva kuvauspaikoista. Sitten vein asian vielä pitemmälle. Otin muotokuvia joka esineestä, esimerkiksi jonkun kengistä tai tärkeästä rekvisiitasta. Sen jälkeen etenin muotokuviin henkilöhahmoista. Minulle tuo on osa tutkimusta, sen tutkimista, mistä on kiinnostunut, niiden asioiden tarkastelemista. Yrityksestäni ei niinkään ymmärtää, vaan nähdä ne. Se on osa tekemisen prosessia. Nyt aina filmatessani teen muotokuvat kaikesta: kohteista, jotka kiinnostavat minua. Kun tekee jotain, päässä pyörii paljon kuvia. Minä yritän tallentaa ne, että ne pysyvät mukanani. En aina tiedä, mistä ne ovat saaneet alkunsa, tai käytänkö niitä filmissä, tai onko niillä edes merkitystä. Minulle ne ovat kuvia, jotka vain ilmestyvät – joten ajattelen, että ne ovat itsessään osa elokuvan kokonaisuutta.”

Hannu Björkbacka




Ohjaus: Hlynur Pálmason
KäsikirjoitusHlynur Pálmason
Pääosissa: Ingvar Sigurdsson, Ída Mekkín Hlynsdóttir, Hilmir Snær Guðnason
Esitys: SU klo 17.00, Bio Rex / Kesto: 1h 49min / Ikäraja: K12 /
Vuosi: 2019 / Kieli: Islanti (huom! englanninkielinen tekstitys) / Teema: Läheisyys



Mark