Cléo viidestä seitsemään

(Cléo de 5 À 7)



Agnes Vardan läpimurtoelokuva Cléo viidestä seitsemään (1962) kuuluu ranskalaisen uuden aallon kärkiteoksiin. Lähes reaaliajassa tapahtuva elokuva kertoo nuoresta laulajasta, joka odottaa mahdollista syöpädiagnoosia. Elokuvan nimiroolin näytteli Corinne Marchand.

Varda on kertonut itse elokuvansa lähtökohdista näin:

Cléo sai alkunsa Baldung Grienin maalauksesta, jossa luuranko syleilee alastonta vaaleaa tyttöä. Tämä maalaus on järkyttänyt minua syvästi. Tahdoin kuvata naista, joka joutuu yllättäen ja puolustuskyvyttömänä kokemaan kuolemanpelon ja halusin hänen tilanteensa koskettavan yleisöä niin kuin maalaus oli koskettanut minua. Yritin kuvata, miten ihminen kuolemanpelossa näkee ympäristönsä aivan uusin silmin. Cléo on siis yhtä aikaa sekä subjektiivinen että objektiivinen: subjektiivinen, koska se on naisen muotokuva ja koska naisella on elokuvassa aivan oma subjektiivinen aikansa, joka ei ole yhteydessä elokuvan minuuteissa laskettavaan mekaaniseen aikaan. Samalla Cléo on objektiivinen, koska se on elokuva eräästä naisesta Pariisissa ja koska tapahtumilla on myös kellolla mitattava objektiivinen aikansa: kamera seuraa Cléon jokaista askelta puolentoista tunnin ajan. Toiminta kestää täsmälleen elokuvan kestoajan.”

Britannian yleisradioyhtiö BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti vuonna 2018 Cléon kaikkien aikojen 50 parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.

Ohjaajaesittely:

Agnes Varda

Kuluvan vuoden keväällä 90 vuoden ikäisenä kuollut ohjaaja ja käsikirjoittaja Agnès Varda oli syntynyt Belgiassa vuonna 1928. Elämänsä loppuvaiheilla syöpää sairastanut Varda oli ranskalaisen elokuvan uuden aallon ensimmäisiä tekijöitä. Varda ohjasi vuodesta 1955 alkaen toistakymmentä pitkää näytelmäelokuvaa sekä useita dokumentti-, tv- ja lyhytelokuvia lähes 60 vuotta kestäneen aktiivisen uransa aikana.

Vardan muita ohjaustöitä ovat muun muassa Onnen hetket (1965), Catherine Deneuven tähdittämä Les créatures (1966), Kuin taivaan lintu (1985), Jane Birkinin tähdittämät Kung-fu master! (1988) ja Jane B. par Agnés V. (1988) sekä dokumenttielokuvat Elämä on kaunis (2000) ja Kasvot, kylät (2017). Viimeksi mainittu nähtiin myös Suomen valkokankailla ja se sai Oscar-ehdokkuuden parhaan dokumenttielokuvan kategoriassa vuonna 2018, jolloin Varda palkittiin elämäntyö-Oscarilla.

Varda oli naimisissa ranskalaisohjaaja Jacques Demyn (Cherbourgin sateenvarjotRochefortin tytöt) kanssa vuodesta 1962 aina Demyn kuolemaan vuoteen 1990 saakka.

Laura Airola



Esitys: LA klo 17:00, Työväentalo / Kesto: 1h 30min / Ikäraja: K16 /
Vuosi: 1962 / Kieli: ranska / Tekstitys: suomi & ruotsi / Teema: Draama



Mark